Antifasismista voi saada verrattain yksipuolisen kuvan, jos ei itse ole ollut siinä mukana. Tavoitteena on ollut ruohonjuuritason vaikuttaminen fasismin vastustamiseksi. Antifasismin historia alkaa Mussolinin Italiasta, jossa kriitikoita ilmaantui heti tämän valtaan päästyä. Benedetto Croce julkaisi jo 1925 Antifasistisen intellektuaalien manifestin, joka oli vastine fasistifilosofi Giovanni Gentilelle. Maailman kuuluisuuksien joukossa on paljon sellaisia ihmisiä, joiden et ehkä tiennyt olevan antifasisti. Tässä muutamia poimintoja.
Albert Einstein
Albert Einstein määritteli itsensä sosialistiksi jo opiskeluaikoinaan. Vielä Saksassa oleskellessaan Einstein oli myös lähtökohtaisesti pasifisti, joskin suositteli belgialaisia sen hetkisessä poliittisessa tilanteessa hyväksymään asepalveluksen. Luennoidessaan Institute for Advanced Study -korkeakoulussa, Einstein luopui Saksan kansalaisuudestaan vastalauseenaan kansallissosialismin nousulle ja arvo
steli Saksaa toistuvasti tämän jälkeen.
George Orwell
George Orwell ei omasta mielestään ollut kommunisti, vaan kannatti demokraattista sosialismia. Hän kritisoi isänmaallisuutta siitä, että nationalismin sokaisemina ihmiset eivät pysty kriittisesti arvioimaan kotimaansa harjoittamaa ulkopolitiikkaa. Tästä huolimatta Orwell toimi sodan aikana kodinturvajoukoissa Isossa-Britanniassa. Hän oli myös kriittinen englannin kieltä kohtaan esseessään Politics and the English Language (1946).
Jean-Paul Sartre ja Albert Camus
Jean-Paul Sartre oli ystäviä Albert Camus’n kanssa, kun kummatkin olivat liittyneet sosialistiseen vastarintaliikkeeseen. He kuitenkin riitaantuivat 1950-luvulla ja Sartre jatkoi sosialismin parissa pyrkimyksenään yhdistää se ja eksistentialismi ns. sartrelaiseksi sosialismiksi. Vuonna 1956, Unkarin kansannousun seurauksena, Sartre alkoi arvostella niin Neuvostoliittoa kuin ranskalaisia kommunistejakin. Sartre on myös jalostanut antiamerikkalaisuuden sen nykyiseen muotoonsa.